Havahduin unesta, tietoisesti kävin kehoani läpi, herättelin sisäisellä liikkeellä ennen kuin annoin luiden liikkua. Annoin sisäisen liikkeen johdattaa fyysistä liikettä aamutoimieni läpi. Sitruunavettä, kahvi porisemaan, keittiön siivous, liikutin mieli-kehon ulos harjoittamaan elävää asentoa, poistamaan ajattelun esteitä. Sisäisen liikkeen muuttuessa luita liikuttavaksi energiaksi, juoksin aamuista lenkkiä, auringon luodessa säteitä alkavaan ruskaan ja pellolla olevaan usvaan. Koin hurmiota, ajatukseni riemuitsivat, koin suunnatonta iloa ja tajunnan virtaa.
Päätin kirjoittaa ajatukseni kaikille näkyväksi.
Istuin alas kirjoittamaan, mieleni tyhjeni samantien selkeyden tilasta. Nousin ylös, kävelin ympäri ja pohdin mitä tapahtui? Liikkuessa huomasin taas selkeyden ja istuin alas. Mieleni valahti taas tyhjäksi.
Oivalsin ajatusteni olevan linkittynyt kehon asentoon. Kun pysähdyin, pysähtyi ajatuksenikin.
Liitin sisäisen liikkeen jämähtäneeseen istuma-asentoon, annoin kehoni huojua ja hain liikesuunnat ylös-alas, eteen-taakse, sivusuuntiin. Tunsin kiertävän voiman ja rennon jännitteen. Annoin hengityksen voimistua, kunnes keuhkoni myötäilivät kehon hengitystä. Koin saman kokonaisvaltaisen voiman tunteen kuin aamun harjoituksessani. Voihan mahtavuus, sain ajatukseni lentoon!
Mitä oivalsinkaan jälleen?
Ajatukset, puhutut kuvat mielen syövereissä. Ilman kehoa niihin ei tule tunnetta. Tunne luo kokemuksen, niin hyvässä kuin pahassakin. Tarvitsen ajatteluuni kolmikantaisen synkronian tunto-, kuulo-sekä näköaistista sekä tunteen polttoaineeksi.
Tämä on riemun päivä
Räjäytin tottumuksen ja tavan luoman hidasteen, jämähtäneen asennon, tunteettoman, tyhjän mielen.